maanantai 23. helmikuuta 2015

Katti 5,5 kk

Kuvaterkkuja lauman nuorimmaiselta! Tänään kokeiltiin Kattille ensimmäistä kertaa päälle valjaita. Ei tietenkään mitään vedetty, vaan pointtina oli kokeilla mitä pentu moisista tuumaa. Eipä tuumannut mitään: valjaat puettiin päälle niinkuin ei mitään, Katti ei kiinnittänyt niihin yhtikäs mitään huomiota ja myös pois riisuminen meni tuosta vaan.

Katti on kasvattanut pentukarvan lisäksi niiden kunnon pakkasten aikaan oikein muhkean talviturkin. Ei tasan varmasti palella, vaikka pakkasta tulisi kuinka! Ihan vierasta meille ei moinen turkinvahvuus ole, nimittäin Viirulla on vanhemmiten muhkeutunut suunnilleen samanlainen turkisto. Jolandalla oli muhkeimmillaan jopa paksumpi turkki. Mielenkiintoista nähdä, millaiseksi Kattin turkki asettuu sitten kun pentuturkki on enää muisto vain.

Luonteeltaan Katti on edelleen ihan mahdottoman energinen tyyppi, jolla on tosi paha ääni! Karvaiseksi tykinkuulaksi on Kattia myös nimitetty :D Kakara on ihan äärettömän ahne makupaloille ja nopea oppimaan asioita. Pallot on tosi kiva juttu, noutoleikkejäkin harrastetaan. Tavaroiden kantelu suussa on pop, suosikkeja on kankaiset jutut aina hanskoista käsipyyhkeisiin... Korvat on hyvin päässä ja ne jopa vastaanottaa asioita ;) Katti on luonteeltaan todella hurmaava tyyppi, niin iloinen ja leikkisä. Koira, joka tuo hymyn naamalle :)














Ja nyt se on virallista: ensimmäinen valiokasvattimme!


lauantai 21. helmikuuta 2015

Kissoille omat kotisivut

Siperiankissojemme tiedot ovat tähän asti olleet yhdistettynä koirien kanssa samalle kotisivulle. Koska sain kissalanimen viime vuonna, päätin eriyttää kissahomman täysin omaksi jutukseen lähinnä selkeyden takia. Kissojen tiedot löytyvät jatkossa omalta sivustoltaan ja koirat omaltaan, blogi säilyy ainakin tässä vaiheessa yhtenäisenä. Kissojen sivusto on tässä vaiheessa alkutekijöissään, lisää sisältöä tulee ajan kanssa. Tutkittavaa löytyy kuitenkin jo jonkin verran osoitteesta: http://hallametsan.weebly.com/ (Ompahan ollut niin näppärä sivusto että saahan nähdä teenkö tulevaisuudessa weeblyyn myös koirien kotisivut...)

torstai 19. helmikuuta 2015

Wattuwarpaat

Eli toisin sanoen: pentuja pentuja! Rakka tuli toistamiseen isäksi, kun naapuripitäjään syntyi toissapäivänä potra pentue. Pentueen emänä on Mooni eli Sainen Mony Mony, tuttu koira jo monen vuoden takaa. Yhdistelmä KoiraNetissä.


Moonin vatsa alkoi näyttää hyvin pyöreältä, joten ultran lisäksi päätti omistajansa ja pentueen kasvattaja Tuija käyttää tulevan emon myös röntgenissä. Monta pikku-"alienia" näkyikin kuvassa, kaikkinensa 7 kappaletta.


Synnytys alkoi sujumaan päivän aikana ja viisi pennuista tuli hyvin. Sitten Mooni alkoi väsyä ja supistukset vaimenivat. Kun jäljellä olevien kahden pennun syntymä ei alkanut edistyä, kuljetettiin Mooni pentuineen eläinlääkäriin, jossa oksitosiinilla ja kalkkipiikillä saatiin synnytys etenemään. Seuraavana syntynyt pentu oli perätilassa ja oli kooltaan todella iso aikaisemmin syntyneisiin verrattuna. Valitettavasti viimeinen pentu oli jäänyt moisen "tulpan" taakse, kalvo oli rikkoontunut ja pentu syntyi ns. sinertävänä. Hapenpuute oli ilmeinen ja pentu menehtyikin hieman syntymän jälkeen. Muut pennut olivat puolestaan hyvin potria ja elinvoimaisia!


Mooni on toiminut erinomaisena emona pennuilleen, se hoivaa niitä huolellisesti. Mekin pentueen isän omistajat pääsimme tapaamaan pennut eilen ja Mooni oli niin hirmuisen luottavaisena. Sukupuolijakaumassa pentueeseen syntyi ainoastaan yksi narttu ja loput ovat uroksia. Tavallaan vähän harmi, vaikka toki tärkeintä että pennut ovat terveitä! Toiveissa oli saada tähän pentueeseen useampi narttu, joista olisin valinnut itselleni myös astutuspennun. Pentueeseen syntynyttä ainoata narttua en luonnollisesti itselleni raaski "vaatia", harkitsen vielä ajan kanssa että josko sittenkin joku uroksista... Kunhan pennut tuosta kasvavat ja persoonat alkavat näkymään, tehdään päätös ajan kanssa ja todennäköisesti asia ratkeaa ihan luonnostaan :)







Onnea naapuripitäjään potrasta pentueesta, mielenkiinnolla seuraamme mitä näistä kehittyy!

tiistai 17. helmikuuta 2015

Kissanäyttelyviikonloppu

Viime viikonloppuna majoituimme Armin kasvattajan nurkkiin Jyväskylään, koska Armi ja Kemppu oli ilmoitettu paikalliseen kissanäyttelyyn. Tällä kertaa olimme ensimmäistä kertaa näytelmöimässä koko viikonlopun ajan, aikaisemmin olemme käyneet vain yhtenä päivänä per viikonloppu. Viikonlopun lopputulos oli varsin mainio!

Lauantaina kummankin tuomarina oli ranskalainen Stéphane Henry. Hän oli todella tarkka tuomari, tutki kissat hyvin huolellisesti ja kertoi hyvin monisanaisesti ainakin Armin ja Kempun kohdalla havaintonsa. Sain vaikutelman että hän tykästyi erittäin paljon etenkin Armiin, eikä siitä löytynyt mitään "huonoa" sanottavaa. Armin luusto, turkki ja ylipäänsä kokonaisuus saivat yksityiskohta toisensa jälkeen excellenttiä. Kempun korvat olisivat saaneet olla hänen makuunsa asteen verran alempana, silläkin oli runsaasti erinomaisuuksia siellä ja täällä. Molemmat saivatkin kolmannet sertifikaattinsa, Armi avoimessa luokassa ja Kemppu kastraateissa. Näin ollen Armi valmistui championiksi ja Kemppu premieriksi. Kumpikin kissoista pääsivät tuomarin parhaan valintaan ja ensimmäistä kertaa Armi nominoitiin paneeliin! Nuori siperialaisneiti ei paneelissa pisteitä niittänyt mutta sai erinomaista harjoitusta tulevaisuutta ajatellen. Kemppu oli tuomarin parhaan valinassa keskenkasvuinen verrattuna muihin kissoihin, joten annamme ajan kulua ja Kempun miehistyä ;)








 

Sunnuntaina tuomaroimassa oli venäläinen Elena Zagorskaya. Hän hoiti arvostelut eteenpäin tehokkaan ripeästi, kertoen pääasiat. Tällä kertaa Armi oli se, jonka tuli kehittyä iän myötä. Molemmat kissat saivat sertifikaatit ja Kemppu valittiin myös tuomarin parhaan valintaan. Siinä missä Armilla oli edellisenä päivänä vauhti päällä, oli Kemppu tänään vakaasti päättänyt että sylissä pitää saada olla ja kunnolla! Se ei olisi millään ollut nätisti ns. näyttelypitelyssä, vaan alkoi kampeamaan syliini. Vaan niimpähän sitä selvittiin tästäkin koettelemuksesta ;)






Kissojen asumus näyttelyssä on sturdi eli näyttelyhäkki. Sisustukseen kuuluu hiekkalaatikko, vesikuppi, ruokakuppi, riippumatto, joitakin leluja ja nukkumapehmuste. Sturdin ulkopuolella on kissojen esittelykuvat perustietoineen, näyttelynumero ja jos ruusukkeita on tullakseen, roikkuvat ne myös sturdissa. Meillä ihmisillä on mukana ainakin istuimet, eväät, kissojen huoltotarvikkeita, kamera jne. Kannettavaa kyllä riittää.



Sunnuntaiaamuna kissat jäivät kuuntelemaan talon omien kissojen kulkemisia oven takana. Hyödynsin heti tilaisuutta ja nappasin muutaman posetuskuvan.







Muita kissamaailman kuulumisia on lähitulevaisuudessa pienen jalostustoiminnan aloittaminen tulevaisuuden toivomme Armin kanssa. Ensi kuussa on aiheeseen liittyen terveystutkimusten tekeminen Jyväskylässä ja jos kaikki näyttää hyvältä, olisi ajatuksissa seuraavan kiiman aikaan vierailla erään komean herrasmieskollin luona. Aiheesta tarkemmin, kunhan tulevaisuus varmistuu :) Ajatuksissani on lisäksi tehdä kissoille omat kotisivunsa, jotta kissalan asiat saa eriytettyä kennelsivuista. Selkeämpää ja kätevämpää kenties niin. Blogi säilynee yhteisenä, ainakin näillä näkymin.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Iloiset rekikoirat

Joskus työpäivän jälkeen on niin väsynyt että tuntuu hitusen työläältä lähteä ajamaan koiria kovaan pakkaseen, viimaan tai vaihtoehtoisesti räntäsateeseen, kuraan... Vaan kyllä se aina palkitsee kun näkee kuinka koirat nauttii ja siinä sivussa nauttii itsekin :) Koirien hymynaamat on vaan niin parasta, sama hymy leviää omallekin pärställe. Ja kun isännän kanssa on tämä yhteisenä elämäntapana, voi siinä matkan edetessä rupatella näppärästi päivän kuulumisia, kun toinen on jalaksilla ja toinen istuu puureen kyydissä. Vauhdikkaat harjoitukset kisareellä onkin sitten eri asia: silloin ajaa vain kilpailuun osallistuva osapuoli tulevalla kisakokoonpanolla ja pulinat pois ;)

Pimeillä keleillä ei useinkaan tule nykyään kuljetettua kameraa mukana, viikonloppuisinkin tämä on jo monesti unohtunut. Vaan tässäpä kunnon kuvapläjäys eiliseltä, nauravia naamoja hienossa talvisessa kelissä. Ja tietenkin myös muutama peräperspektiivi, sitähän se tämä homma enimmäkseen on. Kameran säädöt oli mitä oli, joten ylivalottuneisuutta ei näemmä voinut välttää.